Siirry sisältöön

Oma tili

Jälleenmyyjätili

Jälleenmyyjäksi >>

Ostoskorissa ei ole tuotteita.

Tuotteet
Blogi
Tarina
Podcast
Jälleenmyyjät
Ota yhteyttä

Menu

Tuotteet
Blogi
Tarina
Podcast
Jälleenmyyjät
Ota yhteyttä

Tuotteet
Blogi
Tarina
Podcast
Jälleenmyyjät
Ota yhteyttä
Oma tili
Hae jälleenmyyjäksi

Menu

Tuotteet
Blogi
Tarina
Podcast
Jälleenmyyjät
Ota yhteyttä
Oma tili
Hae jälleenmyyjäksi

Ostoskorissa ei ole tuotteita.

Etusivu / Täytettävä muistokirja

Täytettävä muistokirja

Näytetään ainoa tulos

Täytettävä muistokirja
Sanoita surusi – Täytettävä muistokirja
Arvostelu tuotteesta: 5.00 / 5
€24,90 Lisää ostoskoriin

SurevillE Somessa

Facebook-f Linkedin-in Instagram

Tänään olen ollut sanaton ja mietteissäni. Jä

Tänään olen ollut sanaton ja mietteissäni. Järkyttynyt. Jopa vihainen. Kuinka elämä voikaan olla toisille niin epäreilu? 😭 Miksi lyötyä lyödään? Miksi surevalle annetaan lisää surua, kun entisestäkään menetyksestä ei ole ehtinyt millään tavalla toipumaan? Miksi toisten harteille kasataan aivan liikaa taakkaa? MIKSI?

Toivon ettei kukaan käytä sanontaa: ”Jokaiselle annetaan sen verran kuin jaksaa kantaa”, koska se on mielestäni yksi hirveimmistä, (muka) lohduttavista lauseista. 😔 Vaikka meidän onkin pakko jaksaa, niin liika on liikaa.

Harvoin olen sanaton. Nyt en tiedä mitä sanoa tai tehdä. Voinko edes sanoa tai tehdä mitään? Kaikki sanat ja teot tuntuvat niin mitättömiltä.. Oma surukin tuntuu pieneltä.

Lähetän tähän kyseiseen perheeseen paljon voimia, auttavia käsiä ja kuuntelevia korvia. Olkapäitä, joihin nojata sekä uskoa ja toivoa tulevaan. Rukoilen, että he saavat kaiken mahdollisen avun ja tuen. 🖤 Jos vaan voin mitenkään auttaa, niin täällä ollaan valmiina.

#miksi #liikaamenetyksiä #kysymyksiä #järkytys #sanaton #viha #lapsenkuolema #lapsikuolemaperheet #sureville #rakas #läheisenpoismeno #läheisenmenetys #hyvästit #kuolema #ikävä #kaipaus #suru #rakkauseikuolekoskaan

”Ja jos joskus syliin mustan maan, mä sua joudu

”Ja jos joskus syliin mustan maan, mä sua joudun kantamaan. Niin minä sinua vaan..”

Tänään on mustaakin mustempi perjantai, sillä tulee kuluneeksi tasan 7 vuotta siitä, kun Ville laskettiin syliin mustan maan. 😔 Jotenkin koko päivä on hämärän peitossa. Sen minä muistan, että jokin lintu visersi, kun Villen arkku laskettiin hautaan.

Sen muistan, että menin vielä samana iltana ystävieni kanssa haudalle. Hauta oli täytetty ja se ajatus ahdisti. Kamala kasa hiekkaa oli kaadettu arkun päällä ja siellä kaiken alla oli Ville..
😭
Minulla oli kovat odotukset haudasta ja haudalla käymisestä. Uskoin, että siitä tulee tärkeä pyhäpaikka, jossa istun kesäisin viltin päällä ja juttelen kuulumisia ja luen Villelle kirjoja. Kuinka naivi olinkaan!

Haudasta tuli minulle paikka, jossa joka ikinen kerta elämä lyö vasten kasvoja. 🖕🏻 Ehkä jopa hieman kadehdin niitä, joille haudalla käyminen on helpompaa tai se ainakin näyttäytyy lempeänä, kauniina.

Kaksi ensimmäistä vuotta suoritin haudalla käymistä. Siitä tuli pakkomielle, sillä sinne oli mentävä, vaikka en olisi halunnut. Sitten tuli vaihe, kun en vaan pystynyt menemään, en vaan halunnut kokea sitä tuskaa, joka siellä käydessä valtasi minut.
😔
Myönnän rehellisesti, että olen huutanut siellä ääneen, istunut kuralammikossa ja tuijottanut vihaisena taivaalle kuin odottaen, että joku näkisi minut ja olisi pahoillaan siitä, että me ei ansaittu tätä. Kerran minut on talutettu pois haudalta, kun olin istunut jo useita tunteja kovassa pakkasessa, eivätkä varpaani ja sormeni enää tunteneet mitään.

Olen itkenyt haudalla talven kovina pakkaspäivinä sitä, että Villellä on varmasti kylmä ja tuntenut syyllisyyttä kesän hellepäivinä siitä, että laitoimme paksun torkkupeiton Villen päälle. Olen silittänyt silmät kiinni nurmikkoa ja ajatellut, että käsissäni tuntuva ruoho on Villen karvaiset jalat, joita saan silittää.

Olen myös joskus mennyt pitkälleen ruohikolle ja yrittänyt nukkua siellä. Kerran on käväissyt mielessäni myös se, että tulisikohan minkälaiset sanktiot, jos kaivaisi haudan auki. Olisin niin halunnut päästä lähemmäksi ja nähdä vielä kerran. 😭 Aika hullua, eikö?

Surevillen uniikit surutuotteet toimittaa @shipitf

Surevillen uniikit surutuotteet toimittaa @shipitfinland Lämmin kiitos taas kaikille surutuotteiden tilaajille. 🖤 Tänään on pakkailtu koko aamupäivä ja matkaan lähtee mm. useita laatikkoja Sanoita surusi - Täytettävää muistokirjaa sekä Sydämessämme aina - pallopaketteja. Tilatut Surunkantaja -korut toimitetaan ensi viikolla!

Rauhaisaa viikonloppua kaikille!

🖤:lla Johanna

#shipitfinland #shipitpaketti #toimitukset #rakas #läheisenpoismeno #läheisenmenetys #hyvästit #kuolema #ikävä #kaipaus #suru #rakkauseikuolekoskaan
#sanoitasurusi #täytettävämuistokirja #muistokirja #surukirja #sureville #mielenterveys #surutuotteet #adressit #osanottokortit #surukortit #rakkauseikuolekoskaan #osanotto #suruadressi #kotimainen #verkkokauppa #tehtysuomessa

Isän menetys 💔 Pyysin teitä, isänsä menettäneitä kertomaan millainen isä teillä oli ja miten isän menetys on vaikuttanut elämäänne. 💔 Isää kaivataan niin arkiasioihin, kuin ilon ja surun hetkiin. Isää kaipaavat ”isin tytöt ja pojat” sekä lapset, joiden isäsuhde on jäänyt etäiseksi.

Kerroitte rohkeasti myös siitä, ettei isänpäivänä kaivattu mies ole välttämättä se biologinen isä sekä siitä, että joillekin isän menetys on ollut tavallaan myös helpotus.
💔
Sain lukuisia, koskettavia tarinoita, jotka pääsette lukemaan täältä: https://sureville.fi/isan-menetys/ Kiitos jokaiselle! 🙏🏻 (Linkki surevillen blogiin löytyy bion linkistä)

Jos haluat jakaa oman tarinasi isästäsi, niin voit kertoa sen kommentoimalla postaukseen.
🙏🏻
Tänään, isänpäivänä, ajatuksissani ovat:

Te kaikki, jotka olette menettäneet oman isänne. 💔 Ne kaikki isät, joita täällä kaivataan. 💔 Isät, jotka ovat joutuneet kokemaan jokaisen vanhemman pahimman pelon - oman lapsen kuoleman. 💔 Ne kaikki pojat ja miehet, jotka eivät koskaan ehtineet kokea isyyttä.
💔
Rauhaisaa Isänpäivää!
🖤
#sureville #isänpäivä #isänmenetys #isi #kuolema #isänkuolema #rakas #läheisenpoismeno #läheisenmenetys #hyvästit #kuolema #ikävä #kaipaus #suru #rakkauseikuolekoskaan

Tänään klo 11.25 tulee tasan 7 vuotta siitä, k

Tänään klo 11.25 tulee tasan 7 vuotta siitä, kun halasin viimeksi poikaani. 💔 Seitsemässä vuodessa suru on muuttanut muotoaan sekä myös minua ihmisenä.

▪️Edelleen joskus valvon ja itken öisin, vähän kuin salassa muilta. Toisaalta suurimmaksi osaksi elämäni on hyvää ja olen hyvin onnellinen.

▪️Edelleen toisinaan haluan rypeä surussa, huutaa ja itkeä räkä poskella. Toisaalta nauraa räkätän usein ystävieni kanssa mitä hölmömmille jutuille.

▪️Edelleen sydän tuntuu rikkonaiselta, kuin siellä olisi oikeasti iso särö. Toisaalta sydämeeni on tullut paljon uusia ihmisiä ja asioita, jotka lisäävät onnellisuutta.

▪️Edelleen välillä suru saa minut käyttäytymään omituisesti ja tyhmästi, enkä voi sille mitään. Toisaalta minusta on tullut surun myötä entistäkin hyväsydämisempi ja luultavasti parempi ihminen.

▪️Edelleen joskus lohduttomassa surussa ajattelen, että mitä järkeä tässä elämässä on? Toisaalta suru on antanut ihan uuden näkökulman elämää kohtaan, hyvällä tavalla.

▪️Edelleen minä olen sisimmässäni se sama Johanna ja toisaalta minä olen täysin eri ihminen kuin ennen menetystäni.

2555 päivää olen ikävöinyt poikaani. Päivääkään ei ole mennyt, ettei Ville olisi ollut jollakin tapaa ajatuksissani.

❗️Älä koskaan oleta, että sureva jollain tapaa selviytyisi menetyksestä tai pääsisi sen yli. Se ei mene niin. Surun kanssa voi vaan oppia elämään ajan myötä. Edelleen on aallonpohja ja toisaalta aallonharja ja ne molemmat kuuluvat suruun. Luultavasti koko loppuelämän ajan.

Johanna

#vuosipäivä #seitsemänvuotta #rakas #läheisenpoismeno #läheisenmenetys #hyvästit #kuolema #ikävä #kaipaus #suru #rakkauseikuolekoskaan #lapsenkuolema #lapsikuolemaperheet #sureville

Näytä lisää Seuraa Instagramissa

Sureville

Y-tunnus: 3159234-4
johanna@sureville.fi
040 938 0850

Linkit

Tilausehdot
Tietosuojaseloste
Ota yhteyttä

Jälleenmyyjät

Hae jälleenmyyjäksi
Kirjaudu jälleenmyyjätilille
Kaikki jälleenmyyjät