Kirja surevalle

Hei taas!

Ajattelin seuraavaksi kertoa teille hieman verkkokaupassani olevista tuotteista ja ajatuksista niiden takana. Lähdetään siis aivan alusta eli mennään tässä bloggauksessa muistokirjan eli Sanoita surusi- kirjan pariin.

Sanoita surusi- Täytettävä muistokirja

Kerroin edellisessä bloggauksessani sen, mistä koko kirjaidea sai alkunsa. Minähän tarvitsin kirjan annettavaksi eräälle surevalle, sillä halusin muistaa häntä täytettävällä muistokirjalla. Olin aivan varma, että tällainen kirja on olemassa, kunhan käyn vaan ostamassa sellaisen. Sitten alkoi tuskailu. Mistä löytää kirja surevalle? Mistä löytää täytettävä surukirja? Onko olemassa vauvakirjan kaltaista, täytettävää kirjaa läheisensä menettäneelle? Surukirja, muistokirja, työkirja.. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Minä googlasin ja kiersin kirjakauppoja, mutta en kuitenkaan löytänyt juuri sellaista kirjaa, jota olin hakemassa. Muutaman vastaavan löysin, mutta en sellaista, mikä minulla oli ideana päässäni. Siitä se ajatus sitten lähti.

Ihan ensimmäinen vaatimukseni oli, että kirjan tulee olla todella kaunis ja tyylikäs. Sellainen, jonka voi viedä lahjaksi kenelle tahansa. Kirjassa täytyisi olla paljon täytettäviä kohtia, sekä tyhjiä sivuja, joita voi täyttää päiväkirjan tapaan. Kirjan pitäisi lohduttaa ja antaa toivoa, mutta silti kuolemasta, surusta ja ikävästä pitäisi puhua kirjassa kaunistelemattomasti. Rehellisesti ja niin kuin asiat ovat. Halusin laittaa kirjaani omia otteita rohkaisuksi sureville oman surunsa sanoittamiseen, mutta niin ettei minun suruni ole kirjan pääasia. Tiesin myös heti, että halusin kirjani kansista mustat, koska se on yksi lempiväreistäni ja liittyy myös oleellisesti kuolemaan. Myös kirjan neliskanttinen muoto oli mukana jo heti alusta alkaen.

Olen itse puhunut aina avoimesti kuolemasta, mutta tiedän ettei se ole kaikille helppoa. Tiedän myös surevana sen, että on paljon asioita, joita sureva käy läpi vain omassa päässään. Ne voivat olla liian arkoja tai vaikeita toisille jaettaviksi. Halusin kirjaani aiheita laidasta laitaan. Niin lohduttavia ja toivoa antavia kuin itsesyytöksiä ja vihaa, sillä nekin kuuluvat suruun. Jokainen sureva tuntee varmasti huonoa omatuntoa sanotuista ja sanomatta jätetyistä asioista. Kuitenkin ne kaikki tunteet on hyvä käsitellä, vaikka yksin. (Siinähän olisikin jo yhden blogitekstin aihe, kun kirjoittaisin avoimesti niistä kaikista vaikeista, vaikkakin täysin luonnollisista ja normaaleista asioista, joista sureva saattaa potea huonoa omatuntoa.)

Kirjoittamalla niitä asioita ylös, me ikään kuin puramme surun taakkaa. Ihan kuin kertoisimme ne asiat jollekin, vaikka kirjoittaisimme vain itsellemme. Kirjoituksiin voi halutessaan palata myöhemmin, tai sitten ei. Pääasia on, että kaikki ajatukset saa laitettua paperille. Itse olen hyvin onnellinen siitä, että kirjoitin aikanaan. Se todella auttoi siinä hetkessä ja surustani jäi muisto. En muuten välttämättä muistaisi surustani ja ajatuksistani alkumetreiltä juuri mitään. 

Niin kuin aiemmin kerroin – kirjaidea vaan tuli sisältäni. Halusin tehdä kirjan, joka auttaisi kaikkia surevia. Vaikka oma menetykseni on lapsen kuolema, yritin valita kirjaani sellaisia päiväkirjamerkintöä, joihin voisi samaistua muutkin kuin lapsensa menettäneet. Toki osassa otteita, esimerkiksi Ensikohtaamisemme, puhun luonnollisesti lapseni syntymästä. Palautteen mukaan kirja on kuitenkin auttanut monia surevia, myös puolison tai ystävän menettäneitä ja se on ollut todella ihana kuulla. 

Kun kirjan sisältö oli saatu paperille, näytin sitä muutamalle surusiskolle. Eräs heistä kysyi olinko miettinyt kirjaani kuvitusta ja vinkkasi minulle helsinkiläisestä Sofia Amberlasta, joka maalaa uskomattoman herkkiä ja kauniita kuvia. Kävin heti tutustumassa Sofian Instagram-tiliin ja laitoin hänelle viestiä. Pian olimmekin pitämässä palaveria ja päädyin ottamaan häneltä viisi uniikkia kuvaa kirjaani. Lähetin Sofialle tekstini, jonka pohjalta hän alkoi maalamaan kuvia.

Kun sain ensimmäisen kuvan Taivaspostia, olin täysin mykistynyt. Se oli aivan täydellinen. Ja niin oli seuraava ja sitä seuraava.. Äitini sanoin: ”Nuo eivät ole pelkkiä kuvia. Sofia on maalannut sinun sielunmaisemaa.” Ja niin se olikin. Uskon myös, ettei meidän kohtaamisemme ollut sattumaa, vaan on selvää, että oli tarkoitettu, että polkumme kohtaavat. 

Tapasin Sofian ensimmäisen kerran livenä kirjani julkkareissa 14.10.2020, jona päivänä edesmennyt poikani Ville olisi täyttänyt 18 vuotta. Julkkaripäivää Sofialle ilmoittaessa meni meillä molemmilla puhelun aikana kylmät väreet, sillä Sofia kertoi tuon olevan myös hänen syntymäpäivänsä. 

Kirja sai upean vastaanoton ja ensimmäinen painos myytiin loppuun noin viikko julkaisupäivästä. Omakustannekirjan saaminen markkinoille ei ole ihan itsestäänselvyys ja paljon on vielä töitä tehtävä. Uskon kuitenkin kirjani markkinoihin ja siihen, että siitä on apua ja lohtua sureville. Kirjastani tuli mielestäni todella kaunis ja se sopii lahjaksi minkäikäiselle aikuiselle tahansa. 

Haaveilin todella monta vuotta omasta kirjasta ja välillä ajattelin jo, ettei kirjaa taida syntyäkään. Olenkin äärimmäisen kiitollinen ja onnellinen, että yksi unelmistani on käynyt toteen ja, että kaikesta tuskasta ja ikävästä syntyi jotain näin kaunista, josta on apua muillekin. 

Tässä vielä loppuun muutama palaute kirjastani. Ensi kerralla voisinkin kertoa osanottokorteista ja niissä olevista kuvista sekä ajatuksestani Kuljen rinnallasi surussa – korttipakasta.

Rakkaudella 

Johanna

”Vastaanotin juuri aivan upean kirjan. Kiitos!! Minun suruni on niin tuore ja olen vereslihalla. Uskon tämän kirjan auttavan minua tässä taipaleellani. Todella.”

”Arvostan todella paljon, että jaat tarinasi meille ja siitä huolimatta muistutat, kuinka suuri lahja elämä onkaan. Minä menetin todella läheisen ystävän reilu vuosi sitten. Kirjasi avulla pääsen varmasti taas eteenpäin omassa surussani. Kiitos.”

“Hei Johanna! Kiitos ihanasta kirjasta. Toinen meni heti lahjaksi, mutta tätä postitettavaa kappaletta selailin ihastuneena. Kirjastasi on varmasti paljon apua kaikille läheisensä menettäneille. Kiitos, kun olet sen kirjoittanut.”

”Täällä itken ja luen mietteitäsi ja vooin hyvin samaistua tunteisiisi. Sinä menetit lapsesi ja minä mieheni. Ostin kirjan, että voin purkaa tuntojani siihen ja samalla kertoa lapsille minkälainen heidän isänsä oli.”

”Aivan ihana ja aito. Surun monia puolia väkevästi kuvaava ja silti toivorikas. Upea.”